Mauri tarinoi – maurihistorioitsee

FM Mauri Junttila

Historiatarinaani

Toukuu nimen nähdään tulleen toukotöistä. Toukokuu on vilkasta ja kiireistä aikaa isäntäin tehdä kylvötyönsä. Toukokuussa tehdään myös kotipuutarhan eli kotiryytimaan monet tärkeät kevättyöt. Kylvetään esimerkiksi porkkanan ja punajuuren siemenet.

Sellaista se oli ennen vanhaan 1960 – luvulla, että elettiin ja nähtiin työntäyteistä tervettä maaseudun elämää ja kuultiin jo varhain aamusta monien eri merkkisten traktoreiden ääniä, ”konsertteja” toukokuussa. Kynnettin ja kylvettiin ahkerina kevätöissä. Niitä monia kylvöksiä niitettiin sitten onnellisina ja tytyväisinä myöhemmin syksyllä.

Korvenkylässä kuuli ennen vanhaan paljon iloista työn ääntä ja oli hyvää onnellista elämää. Oli nähtävissä ja kuultavissa kevään muuttolintuja ja iloisia vilkkaita sammakoita lätäköissään. Ja, olihan paljon hyönteisiä. Nuo olivat tärkeitä kevään airuita ja niitä seurattiin.

Hyvää oli muuttolintujen olla kesät synnyinseuduillaan. Muuttolinnuista voi mainita, että esimerkiksi tuttujen kesälintujen pääskysten syysmuuton aikaan kaikki eivät edes mahtuneet sähkölangoille. Paljon kertyi varmaan painoa keveistä pääskysistäkin, kun niitä oli hyvin paljon.

Olihan silläkin varmaan merkitystä monimuotoisen elämän vilkastuttajana ja monimuoisen elämän lisääjänä, että Korvenkylän vieressä oli taannoin ollut kuivattu Leppijärvi. Hirviä kulki usein Korvenkylässä ja lähialueilla. Oliko esimerkiksi Taivaanvuohi lintujen esiintyminen riippunut osaltaan Leppijärven kosteikosta?

Hirvet katselivat uteliaina tovin metsän reunassa, että mitähän kylässä nyt puuhataan ja mitä tapahtuu? Lämpimien pitkien kesien kaudella 1970 – luvulla lehmälaitumella saattoi käyskennellä myös muutamia siroja kauriita. Kauniita metsien asukkaita oli ilo ja mukava nähdä ja seurata.

Peltoalue

Pohjois – Pohjanmaan Tyrnävän Korvenkylä on soiden ja sekametsien ympäröimä muutamien tuhansien peltohehtaarien kokoinen. Korvenkyläläisilläkin oli siellä maita kohtalaisesti. Kylläkin Korvenkylän maista, pelloista omistivat suurimman osan monet Tyrnävän kirkonkyläläiset ja monet Keskikylän isännät.

Korvenkylä metsineen ja peltoineen – itsessään, kylänä ja maa – alueena oli erotettu 1840 – 1850 luvulla silloisesta Limingan Alatemmeksen Lassila – Ahmala suurtilasta. Maan sieltä olivat silloin ostaneet ja lohkoneet itselleen silloiset Tyrnävän kirkonkyläläiset talokkaat Konttilat. Lassila – Ahmala oli ollut niinä vanhoina aikoina valtava eli 4700 hehtaarin kokoinen suurtila.

Korvenkylässä oli paljon maita ja metsiä, jotka olivat aikoinaan kuuluneet keskikyläläiseen Koivikkoon. Paljon maitaan Korvenkylään ja muille luovuttanut talo oli myös ollut taannoinen ja jo hyvin kauan sitten historian härärään kadonnut keskikyläläinen Tungio (Korvenkylässä Tunkionhaka). Keskikyläläisistä Takalosta ja Sipolasta oli aikoinaan erotettu ja lohkottu paljon maita myös Korvenkylään.

Isoista taloista 1960 – luvun toukotöissä Korvenkylässä voi mainita keskikyläläisen Yli – Ikolan. Heiltä kävi heidän laajoilla Korvenkylän pelloillaan toukotöissä Arvi Matinolli poikineen. He tekivät työnsä uutuuttaan välkehtivillä traktoreillaan. Joitain töitä he tekivät vielä edelleen 1960 – luvulla hevosilla. Esimerkiksi hakivat talvisin usein hevosellaan paljoille lehmilleen kuivia heiniä ja olkea Korvenkylän ladoistaan. Heillä oli talonsa peltomaina entisen keskikyläläisen Koivikon suurtilan maita ja myös entisiltä alatemmesläisiltä isänniltä maakaupoissa tulleita pelto – ja niittymaita.

Entisen Koivikon maita oli myös muillakin keskikyläläisillä esimerkiksi Latvalehdoilla, Paavo Ikosella ja Nestori Väisäsellä sekä Tyrnävän korvenkyläläisellä Erkki Junttilalla. Ennen mailtaan kookas talo Koivikko oli siirtynyt viime sotien jälkeen alkujaan sortavalaisen sotaevakko Augusti Siitosen omistukseen. Augustilla oli ollut niitty-, peltomaita myös Tyrnävän Korvenkylän Tunkionhaassa.

Paavo Ikonen hankki 1960 – luvulla sinisen upouuden diesel Fordson Dextan. Reippaalla Paavolla oli ollut kivoja harrastuksia. Nuorena hän oli ollut painin harrastajia. Hän kävi vuosia itsenäisyypäivisin hiihtäen vierailulla korvenkyläläisellä kaverillaan Veikko Vesalalla (1920-2008). Ennen vanhaan oli ollut kovia, kylmiä pakkastalvia ja myös lämpimiä kesiä. Hiihtokelejä oli ollut usein jo itsenäisyyspäivänä.

Sellaista se oli

Silloisella 1960 – luvulla meillä maaseudun kyläläisillä oli edelleen paljon muutoksia jokapäiväisessä elämässä. Se oli tavallista esimerkiksi, että lehmämäärät lisääntyivät rajusti taloissa. Ne antoivat myös paljon rasvaista maitoa. ”Isotissisiä maitomuoreja” olivat 1960 – 1970 – luvun lehmät. Korvenkylässäkin veivät isännät useiden päniköiden käsikärry/kottiskuormia maitolavoilleen keveillä kumipyöräisillä käsikärryillä. Esimerkiksi Vesalan Veikko isäntä vei monena keväänä raskailla kevätkeleillä Valmetillaan maitopänikkänsä Valion maitoautomiehen Ilmari Veikko Pasasen omistamaan maitoautoon Korventien päähän.

Maitoautot uusiutuivat myös. Esimerkiksi Korvenkylässä kauan maitoautomiehenä kiertänyt ja kulkenut Tyrnävän keskikyläläinen Veikko Ilmari Pasanen hankki nätisti välkehtivän uuden punaisen Ford Trader diesel kuorma-auton. Siinä oli kookas tehdastekoinen teräsinen lavakoppi teräsovineen ja suojuksineen.

Se oli entisiin maitoautoihin verrattua selväsi parempi suoja maitotonkille, päniköille talven pakkasilla ja kesän kuumilla helteillä. Maitoautot veivät päivittäin maidot Ouluun Heinäpään Valiolle. Maitoautosta saatiin meijerin palautuksena esimerkiksi kuorittua maitoa (kurria) ja piimää. Valion pakattuja voipaketteja ja piimäpurkkeja. Jogurtteja saatiin myös niistä.

Traktorit lisääntyivät nopeaan Korvenkylässäkin 1960 – luvulle tullessa. Esimerkiksi Annalan Lääperit keskellä kylää hankkivat upouuden diesel A mallin Zetorin. Leikkisällä Väinö Lääperillä oli Zetorilleen lempinimen. Hän puhui siitä leikkisään sävyyn ”Keturina”. Pasasen Ahti ja Jorma ostivat nätin diesel Volvon. Vesalan Veikko oli kauan diesel Valmet miehiä, kunnes alkoi ajaa Deutz – Fahrilla. Laukka Tauno keskellä kylää oli aina diesel Valmet miehiä. Korvenkylän Alasaarelat tekivät työnsä diesel Valmeteilla.

Äänekkäitä, monien traktoreiden isoäänisiä kuoroja sai kuunnella Korvenkylässä 1960 – luvulla jo varhaisesta aamusta toukotöiden aikaan. Keskellä Korvenkylää työskennelleen Lääperin Väinön kaksitahtisesti puksuttava diesel Zetor A oli ehkä isoäänisin? Siihen sekottuivat Junttilan petrooli Fergusonin vaimea ja diesel Nuffieldin vaimeahko traktorin ääni.

Autoilijaksi aikuisena miehenä ryhtynyt Mauno Junttila (Tyrnävä 1930 – 1976 Eskilstuna) hankki vuonna 1958 uuden vihreän diesel Mercedes Bentz lava – auton – ”buldoggi Mersun”. Hän aurasi sillä talvisin Tyrnävän maanteitä. Hänenkin Mersu lisäsi omalta osaltaan moottorien ääniä Korvenkylään. Mauno oli toiminut nuorena miehenä myös taximiehenä Tyrnävällä.

Toukokuun töihin meille tulivat 1960 – luvulla lisääntyvästi mukaan keväiset nurmien kylvöt. Ennen isänille piisasi se, että timotei heinikoille kylvettin typpiapulantaa siinä mielessä, että nurmi kasvaa hyvin. Alettiin vasiten perustaa taloihin nurmia ja laitumia.

Ennen vanhaan lehmien laitumien ja nurmikoiden peruskasvina oli ollut pelkkä timoteiheinä. Jonkin verran oli kasvatettu niiden mukana, seassa puna – apilaa. Isänät alkoivat kylvää peltoihinsa nurmien siemeniä esimerkiksi englantilaista raiheinää ja Italian raiheinää sekä nurminata lajikkeita.

Italian raiheinä oli erityisen nopea kasvamaan lämpiminä kesinä. Esimerkiksi illalla niittosilppurilla kaljuksi ajettu raiheinäpelto oli jo aamulla vihreä. Italianraiheinää kykenivät lehmät jyrsimään pelloilta sellaisenaan turvallisesti ravinnokseen.

Iloisten juhlien toukokuu

Toukokuu on monien näkyvien iloisten juhlien aikaa. Juhlimiset alkoivat komeasti jo ensimmäisenä päivänä toukokuuta tai oikeammin jo edellisenä iltana – aattoina. Vappu on edelleen merkittävä juhla. Se on ollut kautta aikain ylioppilaiden juhla.

Vappu ja vapun juhlinta ei ole menettänyt merkitystään ylioppilaiden riemujuhlana, vaikka uusia ylioppilaita on tullut jo useina vuosina paljon myös syksyisin. Ylippilaat huomioidaan edelleen suurena juhlijoiden joukkona vappuisin.

Maaseudulla otettiin ennen vapun juhlinta yleensä rauhallisesti. Se vaikutti eniten, että se oli juuri kiireellisten kevättöiden aikana. Mutta, huomioitiinhan me vappu silloinkin monien kiireellisten kevättöiden aikaan.

Valmistettiin paljon simaa ja leivottiin tippaleipiä. Hankittiin vappuun liittyvää turhaa rihkamaa ja vappuvaatetusta jo kauan siten. Käytiin seuraamassa mahdollisuuksien mukaan iloista vapun juhlintaa kylillä. Maaseudun autoistuessa, vapun juhlintaa oli helppo käydä katsomassa ja seuraamassa esimerkiksi Oulussa tai Tyrnävän kirkolla.

Maaseudun koneellistuminen vaikutti paljon. Ei tarvinnut enää kävellä äeshevosen perässä vuorokaudesta toiseen. Välillä ehti käydä katsomassa jopa vapun juhlintaa.

Tyrnävällä oli tarjolla myös leppoisaa maallista juhlintaa esimerkiksi kirkonkylän Seurojentalon suosituissa naistentansseissa, konkareissa. Meille oli tarjolla myös Tyrnävän seurakunnnan tarjoamaa rauhallista kristillistä vappujuhlaa. Ennen niissä oli esimerkiksi uskovaisten miesten ja naisten puheita ja kauniitten kevät-/kesävirsien iloisena ja hartaana veisaamista.

Sekin oli hyvää ja sopusointuista vanhaan aikaan, etteivät ennen maaseudun uskovaiset tai uskosta enemmän tai vähemmän kiinnostunet. Eivät he tanssineet tai muutenkaan iloineet äänekkäästi, riehakkaasti päätään, vartaloaan, käsiään ja jalkojaan heilutellen esimerkiksi Jamakalaista alkupää olevan ilon ja rytmin tahdissa varsinkaan hartaaksi mielletyn seurakunnnan tilaisuuksissa.

Nykyisin ja jo kauan aikaa sitten vapun juhlintaan ovat tulleet mukaan poliittiset puolueet. Kaikilla puolueillamme on isoja kulkueita ja värikkäitä väkirikkaita vapputilaisuuksia. Niihin tulee yleensä yhteiskunnallisesti arvostettuja tärkeitä, huomattavia ja merkittäviä puhujia.

Äitienpäivänä

Toukokuun toisena sunnuntaina juhlimme edellen perinteisestä äitienpäivää. Se on kansallisia juhlapäiviämme. Sen juhlintaan osallistutaan me kaikki Suomessa. Äitien päiväin juhlijat ovat ulkonäöltään luonnollisesti erinäköisiä. Toisilla isillä on tosi ruma naama ja siinä lisäksi ruma parta, mutta äitiys ja äitienpäivän kunnioitus yhdistää meitä miespuolisiakin äitienpäivän juhlinnassa.

Äitienpäivänä voidaan ostaa lahjoja äideille. Äitienäivänä tavallisesti hemmotellaan äitejä. Hemmottelut äideille voivat olla kivoja koruja, lahjoja tai äidille tarjoillaan makoisa herkullinen aamukahvi vuoteeseen.

Vanhaan aikaan oli koulujen ja koululaisten järjestämiä äitienpäiviä. Temmeksen Haurukylän kansakoulussa oli ennen 1950 – luvulla aina toukokuun II sunnuntai äitienpäiväjuhlat. Se oli kyläkoulussa merkittävä ja tärkeä ohjelmallinen tapahtuma. Koululaiset esittivät äitienpäiväksi sopivaa ohjelmaa. Äitienpäiväksi valmistettiin koululaislasten toimesta esimerkiksi paperisia äitienpäiväkukkia.

Tänään satavuotias äitienpäivämme on saanut alkunsa USA:sta. Suomessa äitinpäivää juhlittiin ensimmäisen kerran vain pienessä Pohjanmaan Alavieskan kunnassa. Kohta äitienpäivästä tuli meille koko Suomeen tärkeä vuotuisjuhla ja liputuspäivä. Äitienpäiväksi vakiintui meille melko pian toukokuun II sunnuntai.

Eräs merkittävä tapahtuma monille oli sekin ollut vanhaan aikaan, että Tyrnävän Korvenkylän Alasaarelan Aino emäntä oli osallistunut presidentin linnassa järjestettyihin ansioituneitten äitien äitienpäiväjuhlaan. Niihin oli sisältynyt arvokkaat juhlat ja ansiomitalien jako. Presidenttinämme oli silloin ollut Urho Kekkonen.

Ympäristöoppia

Kivaa koulunkäyntiä oli meillä vanhaan aikaan Haurukylän kyläkoululla edelleen toukokuussa. Meillä oli esimerkiksi asuinympäristöömme tutustumista. Luonnossa oli jo silloin toukokuussa paljon silmää miellyttäviä merkkejä keväästä. Puissa oli jo lehtisilmuja. Aurinkoisissa paikoissa näkyi kasvukauttaan aloittavaa vihreää ruohoa.

Muuttolintuja oli palannut suurin joukoin. Ne lensivät ja lauloivat iloisesti taivaalla. Niistä erottui esimerkiksi taivaanvuohen, leivosen ja kuovien ääntelyt. Hyönteisiä oli jo paljon. Sammakoita hypiskeli ja kurnutti sulaneissa lammikoissa. Pääskyset enää puuttuivat.

Sinä päivänä menimme tutustumaan porukalla ensin läheiseen pienen Temmesjokeen. Menimme porukalla opettajan johdolla myös jokivarren silloin vielä vesivoimalla toiminnassa olevaan Temmeksen Myllyyn ja Sahaan. Siellä kyseisen laitoksen omistanut rouva Aune Aura esitteli meille kiinteistöään. Hän myös tarjosi meille pienille vierailijoilleen kaakaot.

Kävimme silloin myös tutustumassa Temmesjokivarren melko lähellä sijainneeseen maanviljelijä Olli Rusilan omatekoiseen vesivoimalaan. Se oli pienen Temmesjoen pääväylän vieressä, yhteydessä. Sillä oli siellä oma pieni kaivettu vesivälänsä. Voimala oli ollut pieni ja heikkotehoinen. Se oli tuottanut vain Rusilan sähkövalon. Se olikin rakennettu ainoastaan valon tuottamiseen heille.
Se oli erikoisempaa, kun eräänä keväänä yhteiskuntaopin tunnilla pidimme samalla piirustuksen tunnin Temmesjokirannassa. Meillä oli mukana vesivärejä. Teimme pienelle piirustuslehtiölle väritettyjä kuvia jokirannasta. Niistä tuli meille kivoja vesivärimaalauksia

Lähteitä:

Vastaa Peruuta vastaus